Testipelien määrää ja tärkeyttä ei ymmärrä ennen kuin todella rupeaa tekemään kunnolla peliä. Omasta mielestä ihan huippu ideat kariutuvat toimimattomuuden takia tai siihen kun ne oikeasti ovat tylsiä tai turhia juonen kannalta. Pelin täytyy olla toimiva - eikä vain kaunis. On turhauttavaa löytää uusia ja uusia ongelmakohtia ja yrittää pohtia ratkaisuja, kun yksi ongelma ratkeaa, löytää toisen. Suurin ongelma tuntuu olevan "mikä motivoi pelaajaa tekemään näin tai noin", kukaan ei tee itselleen huonoja ratkaisuja, kaikkeen tarvitaan aina motivaattori.
Kukaan ei myöskään tahdo pelata toisen pussiin, vaikka se ei suoraan vahingoittaisi itseään. Täytyy sisäistää että jokainen pelaaja on yksilö. Karu totuus. Varsinkin tälläisessä pelissä, jossa voiton määrittelee se kenellä on eniten rahaa. Pelin voi lopettaa kun tietty rahasumma ylittyy ja sen kykenee todistamaan. Silti ei välttämättä ole voittaja. Brutaalia pelata suoraan rahasta.
Pelaajat pelaavat tiettynä maana jonka itselleen pelin alussa saavat - USA, EU, Intia, Brasilia, Pohjois-Korea, Etelä-Afrikka, Kiina, Kuuba, Neuvostoliitto tai Irak. Jokainen näistä maista tuottaa ja myy omaa tuotettaan. Tuotteille luodaan tarve tavoitekorteilla joiden suorittamisesta onnistuneesti saa rahaa. Mielenkiintoisen yksityskohdan luo ettei Neuvostoliittoa enää ole ja ettei EU todellisuudessa ole valtio. Saa nähdä millainen soppa tästä syntyy - mielenkiintoinen toivottavasti.
Saattaa kuulostaa jonkun korvaan yksinkertaiselle, niin kuulosti miunkin korvaan vielä joskus. Tasapainottaminen on nykyään miun korvaan kirosana. Siitä lisää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti